Allopurinolia käytetään silloin, kun virtsahappoa muodostuu liikaa, mikä voi johtaa liiallisiin pitoisuuksiin veressä eli hyperurikemiaan. Tämä voi sisältää kihdin tai munuaiskivet, tietyt munuaissairaudet tai onkologiset potilaat.
Allopurinoli (Annostus)
Allopurinoli vaikuttaa estämällä ksantiinioksidaasientsyymiä, joka vastaa puriinien muuntamisesta virtsahapoksi. Allopurinoli ehkäisee kihtikohtauksia ja uraattikiteiden muodostumista kudoksiin ja niveliin.
Allopurinolin annos vaihtelee tilan vakavuuden, munuaisten toiminnan ja potilaan vasteen mukaan hoitoon. Yleensä hoito aloitetaan pienillä annoksilla (100 mg/vrk henkilöille, joilla on normaali munuaisten toiminta), joita suurennetaan vähitellen, kunnes virtsahappotasot ovat hallinnassa.
HAITTAVAIKUTUKSET
- Ihoreaktiot
- Ruoansulatuskanavan oireet (pahoinvointi, ripuli)
- Huimaus tai uneliaisuus
VAROTOIMET
Poikkeustapauksissa allopurinoli voi aiheuttaa vakavia allergisia reaktioita, kuten yliherkkyysoireyhtymän, Stevens-Johnsonin oireyhtymän ja toksisen epidermaalisen nekrolyysin. Vakaviin reaktioihin kuuluvat kuume, ihottuma, rakkulat ja ihon hilseily, nivelkipu sekä poikkeavuudet verikokeissa ja maksan toimintakokeissa. Potilailla, joilla on HLA-B*5801-alleeli, jota ei ole tässä arvioitu, on suurempi todennäköisyys saada haittavaikutuksia. Tämä alleeli on yleisempi aasialaisissa populaatioissa, vaikka sitä voi esiintyä myös valkoihoisilla.
LÄÄKEAINEIDEN YHTEISVAIKUTUKSET
Allopurinoli voi olla vuorovaikutuksessa muiden lääkkeiden kanssa tehostaen tiettyjen immunosuppressanttien (atsatiopriini, siklosporiini ja merkaptopuriini) toksisuutta ja lisäten kumariinipohjaisten antikoagulanttien ja teofylliini-bronkodilaattorin vaikutusta. Allopurinoli voi lisätä ihoreaktioiden riskiä, jos sitä annetaan samanaikaisesti tiettyjen antibioottien, kuten ampisilliinin/amoksisilliinin, kanssa. Allopurinolin eliminaatio lisääntyy probenesidin, bentsbromaronin, sulfinpyratsonin tai suurien salisylaattiannosten samanaikaisen annon myötä.
TUOTEMERKIT
- Aloprim®
- Urosin®
- Zyloric®
- Zyloprim®
Analysoidut geenit
Kirjallisuusluettelo
Eckenstaler R, Benndorf RA. The Role of ABCG2 in the Pathogenesis of Primary Hyperuricemia and Gout-An Update. Int J Mol Sci. 2021 Jun 22;22(13):6678.
van der Pol KH, Nijenhuis M, Soree B, et al. Dutch pharmacogenetics working group guideline for the gene-drug interaction of ABCG2, HLA-B and Allopurinol, and MTHFR, folic acid and methotrexate. Eur J Hum Genet. 2024 Feb;32(2):155-162.
Wallace MC, Roberts RL, Nanavati P, et al. Association between ABCG2 rs2231142 and poor response to allopurinol: replication and meta-analysis. Rheumatology (Oxford). 2018 Apr 1;57(4):656-660.
Wen CC, Yee SW, Liang X, et al. Genome-wide association study identifies ABCG2 (BCRP) as an allopurinol transporter and a determinant of drug response. Clin Pharmacol Ther. 2015 May;97(5):518-25.
Woodward OM, Köttgen A, Coresh J, et al. Identification of a urate transporter, ABCG2, with a common functional polymorphism causing gout. Proc Natl Acad Sci U S A. 2009 Jun 23;106(25):10338-42.
White WB, Saag KG, Becker MA, et al.Cardiovascular Safety of Febuxostat or Allopurinol in Patients with Gout. N Engl J Med. 2018 Mar 29;378(13):1200-1210.
