Aminoglykosidit ovat laajalti käytettyjä antibiootteja, joilla on raportoitu merkittäviä haittavaikutuksia, kuten nefrotoksisuutta, vestibulotoksisuutta ja kuulon heikkenemistä. Jotkin MT-RNR1-geenin variantit liittyvät tämän lääkeryhmän aiheuttaman kuulon heikkenemisen lisääntyneeseen riskiin, joten niiden käytöstä kantajilla ei yleensä suositella.
Aminoglykosidiantibiootit (Haittavaikutukset)
Aminoglykosidit ovat antibioottien ryhmä, jota käytetään laajalti bakteeri-infektioiden hoitoon. Niiden turvallisuusprofiili on hyvin tutkittu, niillä on osoitettu laaja teho ja niitä voidaan käyttää yhdessä muiden antibioottien, kuten beetalaktaamien, kanssa. Streptomysiini oli ensimmäinen vuonna 1943 eristetty aminoglykosidi-antibiootti, ja sen jälkeen luokkaan on kuulunut merkittävästi muita aineita, kuten neomysiini, gentamysiini, tobramysiini, amikasiini, netilmisiini, paromomysiini, kanamysiini, framysiini, dibekasiini, sisomysiini, isepamysiini ja plazomysiini.
Nämä antibiootit ovat erityisen tehokkaita gramnegatiivisia bakteereja vastaan, vaikka ne vaikuttavat myös grampositiivisiin bakteereihin. Aminoglykosideilla hoidettavia gramnegatiivisia bakteereja ovat mm. seuraavat: Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae, Klebsiella oxytoca, Enterobacter cloacae, Enterobacter aerogenes, Providencia spp, Proteus spp, Morganella spp, Serratia spp, Yersinia pestis ja Francisella tularensis. Aminoglykosideilla hoidettavia grampositiivisia bakteereja ovat mm. seuraavat: Staphylococcus aureus, Pseudomonas aeruginosa ja Acinetobacter baumannii.
Suurina annoksina tai pitkäaikaisessa hoidossa aminoglykosideilla voi olla merkittäviä haittavaikutuksia, ja siksi niiden käyttö on yleensä rajoitettu vakavien infektioiden, kuten keuhkokuumeen tai verenmyrkytyksen, hoitoon. Niitä voidaan antaa suun kautta, paikallisesti, silmiin ja parenteraalisesti, joista jälkimmäinen on tehokkain.
Näiden antibioottien tärkeimmät haittavaikutukset ovat nefrotoksisuus, ototoksisuus, neurotoksisuus ja hermo-lihaslihaksen salpaantuminen, jotka ovat yleisempiä iäkkäillä ihmisillä tai pitkäaikaisessa hoidossa. Ototoksisuus on yleensä palautuvaa, vaikka on tapauksia, joissa on esiintynyt pysyvää kuuroutta, joka liittyy mitokondriaalisen DNA:n MT-RNR1-geenin mutaatioihin, joita esiintyy 1-5 prosentilla väestöstä. Näiden varianttien tunnistaminen on erittäin hyödyllistä aminoglykosidien aiheuttaman ototoksisuuden ehkäisemiseksi. Näillä henkilöillä tämän aminoglykosidiperheen käyttö olisi rajoitettava tilanteisiin, joissa hyöty on suurempi kuin riski.
Analysoidut geenit
12S RNA (MTRNR1)
Kirjallisuusluettelo
Dean L, Kane M.Gentamicin Therapy and MT-RNR1 Genotype. 2015 Apr 29 [updated 2022 Sep 22]. In: Pratt VM, Scott SA, Pirmohamed M, Esquivel B, Kattman BL, Malheiro AJ, editors. Medical Genetics Summaries [Internet]. Bethesda (MD): National Center for Biotechnology Information (US); 2012–.
Gao Z, Chen Y, Guan MX. Mitochondrial DNA mutations associated with aminoglycoside induced ototoxicity. J Otol. 2017 Mar;12(1):1-8.
McDermott JH, Mahaveer A, James RA, et al. Rapid Point-of-Care Genotyping to Avoid Aminoglycoside-Induced Ototoxicity in Neonatal Intensive Care. JAMA Pediatr. 2022 May 1;176(5):486-492.
McDermott JH et al. Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium Guideline for the Use of Aminoglycosides Based on MT-RNR1 Genotype. CPIC guideline. May 2021.
Prezant TR, Agapian JV, Bohlman MC, Bu X, et al. Mitochondrial ribosomal RNA mutation associated with both antibiotic-induced and non-syndromic deafness. Nat Genet. 1993 Jul;4(3):289-94.
Rivetti S, Romano A, Mastrangelo S, et al. Aminoglycosides-Related Ototoxicity: Mechanisms, Risk Factors, and Prevention in Pediatric Patients. Pharmaceuticals (Basel). 2023 Sep 25;16(10):1353.
