Venlafaksiini (Annostus)
Venlafaksiini tehostaa monoaminergistä toimintaa keskushermostossa (CNS). Venlafaksiini ja sen päämetaboliitti O-desmetyylivenlafaksiini ovat prekliinisissä tutkimuksissa osoittautuneet voimakkaiksi serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiksi (SNRI). Se estää myös heikosti dopamiinin takaisinottoa.
VASTA-AIHEET
Yliherkkyys venlafaksiinille.
Samanaikainen määrääminen MAOI-masennuslääkkeiden kanssa on vasta-aiheista. Älä aloita venlafaksiinihoitoa ennen kuin 14 päivää MAOI-hoidon lopettamisen jälkeen ja keskeytä venlafaksiinihoito vähintään 7 päiväksi ennen MAOI-hoidon aloittamista.
VAROITUKSET
Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä venlafaksiinia potilaille, joilla on äskettäin ollut sydänkohtaus tai epävakaa sydänsairaus, joilla on ollut kouristuskohtauksia, potilaille, joiden tila voi vaarantua sydämen sykkeen nousun vuoksi, potilaille, joilla on kohonnut silmänpaine (IOP) tai joilla on akuutin silmänpainekulman sulkeutumisen (glaukooma) riski. Varovaisuutta potilailla, joilla on aiemmin tai suvussa esiintynyt kaksisuuntainen mielialahäiriö, aiemmin esiintynyt aggressiivisuus.
Potilailla, joilla on verenvuotohäiriöitä tai alttius verenvuotohäiriöille, äärimmäinen varovaisuus, kun venlafaksiinia määrätään samanaikaisesti antikoagulanttien, verihiutaleiden toimintaan vaikuttavien tai verenvuotoriskiä lisäävien lääkkeiden kanssa. Varovaisuutta henkilöille, joilla on munuaisten vajaatoiminta, maksan vajaatoiminta, iäkkäät, alle 18-vuotiaat ja diabeetikot.
Säännöllinen verenpaineen seuranta on suositeltavaa venlafaksiinin käytön yhteydessä. Hyponatremiaa ja/tai epäsopivan ADH:n (antidiureettisen hormonin) erityksen oireyhtymää voi esiintyä, yleensä potilailla, joilla on tilavuusvaje tai nestehukka.
Tarkka seuranta on tarpeen potilailla, joilla on aiemmin ollut itsemurhakäyttäytymistä, ja potilailla, joilla on ennen hoidon aloittamista merkittävässä määrin itsemurha-ajatuksia, koska itsemurha-ajatusten tai itsemurhayrityksen riski hoidon aikana on suurentunut. Annosta on vähitellen pienennettävä viikkojen tai kuukausien aikana vieroitusreaktioiden välttämiseksi.
Arvioi käyttökelpoisuus, jos ilmenee akatisiaa/psykomotorista levottomuutta. Suositellaan kolesterolitasojen seurantaa. Serotoniinioireyhtymän riski, erityisesti muiden serotonergisten aineiden tai serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavien aineiden samanaikaisen käytön yhteydessä. Jos samanaikainen hoito on kliinisesti perusteltua, potilaan tarkka seuranta, erityisesti aloitusvaiheessa ja annosta suurennettaessa. Samanaikaista käyttöä serotonergisten esiasteiden (tryptofaanilisät), antipsykoottien tai muiden dopaminergisten antagonistien kanssa ei suositella.
Harkitse riski-hyötysuhdetta potilailla, joilla on suuri riski saada vakavia sydämen rytmihäiriöitä tai QTc-intervallin pidentymistä. Vältä samanaikaista antoa QTc-väliä pidentävien lääkkeiden kanssa.
HAITTAVAIKUTUKSET
Astenia, vilunväristykset, väsymys, verenpainetauti, verisuonten laajeneminen, sydämentykytys, ruokahalun väheneminen, ummetus, pahoinvointi, oksentelu, kserostomia, dyspepsia, hyperkolesterolemia, painonlasku, epänormaalit unet, alentunut libido, huimaus, suun kuivuminen, päänsärky, hypertonia, unettomuus, hermostuneisuus, parestesia, sedaatio, somnolenssi, vapina, sekavuus, depersonalisaatio, haukottelu, hikoilu, akkommodaatiohäiriöt, mydriaasi, näköhäiriöt, tinnitus, epänormaalit siemensyöksyt/orgasmit miehillä, anorgasmia, erektiohäiriöt, virtsaamishäiriöt, kuukautishäiriöt, dysuria ja pollakiuria.
LÄÄKEINTERAKTIOT
Toksisuuden voimistuminen ja serotoniinioireyhtymän riski, jos venlafaksiinia annetaan yhdessä triptaanien, SSRI-masennuslääkkeiden, SNRI-masennuslääkkeiden, litiumin, sibutramiinin, fentanyylin ja sen analogien, dekstrometorfaanin, tapentadolin, petidiinin, metadonin, pentatsosiinin, mäkikuisman ja serotoniinin metaboliaan tai esiasteisiin vaikuttavien lääkkeiden kanssa.
Venlafaksiini voimistaa varfariinin vaikutusta.
Venlafaksiinin vaikutusta lisää simetidiini.
Venlafaksiini voimistaa haloperidolin vaikutusta ja toksisuutta.
Varovaisuutta imipramiinin ja metoprololin samanaikaisessa käytössä.
QTc-ajan pidentymisen ja/tai kammioperäisten rytmihäiriöiden riski on suurentunut, jos venlafaksiinia annetaan yhdessä QTc-väliä pidentävien lääkkeiden kanssa (luokan Ia ja III rytmihäiriölääkkeet: kinidiini, amiodaroni, sotaloli, dofetilidi; jotkin antipsykootit, kuten tioridatsiini; jotkin makrolidiantibiootit; jotkin antihistamiinit; jotkin kinoloniantibiootit kuten moksifloksasiini).
Vältä alkoholinkäyttöä.
KAUPPANIMET
- Arafaksiini Retard ®
- Conervin Retard ®
- Dislaven Retard ®
- Dobupal ®
- Pellava ®
- Levest ®
- Vandral ®
- Venlabrain Retard ®
- Venlamylan ®
- Venlapiini ®
- Zarelis ®
Analysoidut geenit
Kirjallisuusluettelo
Venlafaksiini on masennuslääke, jota käytetään masennushäiriöiden, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöiden hoitoon. Venlafaksiini kuuluu serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) lääkeryhmään, mikä lisää sen pitoisuutta synaptisessa tilassa ja tehostaa siten neurotransmissiota. Venlafaksiini estää kuitenkin heikosti myös dopamiinin takaisinottoa, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin takaisinoton estäjäksi (SNRI).
Sytokromi CYP2D6 muuntaa venlafaksiinin maksassa aktiiviseksi metaboliitiksi, O-desmetyylivenlafaksiiniksi (ODV), jolla on myös masennuslääkkeellistä vaikutusta. Henkilöillä, joilla on kaksi inaktiivista CYP2D6-geenin kopiota (poor metabolisers, PM), voi olla heikentynyt kyky metaboloida venlafaksiinia, jolloin ODV:n pitoisuus verenkierrossa on pienempi. Sitä vastoin henkilöillä, joilla on enemmän kuin kaksi kopiota toimivia CYP2D6-alleeleja (ultrakovia metaboloijia, UM), voi olla lisääntynyt kyky metaboloida venlafaksiinia, jolloin ODV-metaboliitin pitoisuus verenkierrossa kasvaa.
CYP2D6-alleeleja tai geenivariantteja, joiden aktiivisuus on vähentynyt tai jotka eivät toimi, ovat CYP2D6*3, *4, *6, *7, *8, *11 ja *12; osittain toimivia alleeleja ovat CYP2D6*9, *10, *29 ja *41. CYP2D6*5-niminen alleeli on inaktiivinen alleeli, joka koostuu täydellisestä geenin deleetioinnista, joten tämän isomuodon analysointi edellyttää sekvensointia tai PCR-tekniikkaa. Sama pätee variantteihin, jotka ovat CYP2D6-geenin duplikaatioita, kuten ultranopeiden metaboloijien variantit.
Vain harvoissa tutkimuksissa on tutkittu CYP2D6-varianttien vaikutusta venlafaksiinivasteeseen tai haittavaikutusten riskiin hoidon aikana. Näissä tutkimuksissa otoskoko on yleensä pieni tai ne ovat tapaustutkimuksia, joten näyttö plasman lääkepitoisuuden ja tehon tai siedettävyyden välisestä suhteesta on yleensä vähäistä.
