Avoinkulmaglaukooma

Tälle on ominaista näköhermon etenevä rappeutuminen, johon yleensä liittyy silmänpaineen nousu. Se on toiseksi yleisin peruuttamattoman sokeuden syy maailmassa, ja sen arvioitu esiintyvyys on noin 2,4 prosenttia. Varhainen havaitseminen on tärkeää näön menetyksen viivästyttämiseksi tai estämiseksi, sillä kerran tapahtunutta näön menetystä ei voi enää korjata.

Avokulmaglaukoomassa, kuten nimestä voi päätellä, sarveiskalvon ja iiriksen muodostama silmän sisäisen kammionesteen poistokulma pysyy auki, mutta poistojärjestelmä on osittain tukossa, mikä aiheuttaa silmänpaineen asteittaista nousua ja näköhermon vaurioitumista. Avokulmaglaukooman riskiä voivat lisätä suvussa esiintyvien tekijöiden lisäksi myös seuraavat tekijät:

Varhaisvaiheessa siihen ei liity oireita, se ei aiheuta kipua ja näkö pysyy normaalina. Jos sitä ei kuitenkaan hoideta, sivu- tai ääreisnäkö heikkenee vähitellen epäsäännöllisten sokeiden pisteiden muodossa. Ajan myötä taudin edetessä myös keskeinen (eteenpäin suuntautuva) näkökyky heikkenee tunnelinäön muodossa, kunnes se menetetään kokonaan. Tämä voi vaikuttaa yhteen tai molempiin silmiin. Silmänsisäinen paine voi olla normaali tai korkea, mutta se on lähes aina korkeampi siinä silmässä, jossa näköhermon vaurio on edennyt pidemmälle.

Glaukooman varhainen toteaminen voi estää näön menetyksen tai hidastaa sen etenemistä. Siksi suositellaan seuraavia ohjeita:

• Käy silmälääkärissä 40-vuotiaasta alkaen vähintään kerran vuodessa silmänpaineen tarkistamiseksi ja näköhermon yksityiskohtaisen tutkimuksen tekemiseksi.
• Säännöllinen, kohtuullinen liikunta voi alentaa silmänpainetta ja ehkäistä glaukoomaa.
• Käytä tarvittaessa asianmukaisia silmiensuojaimia sekä työssä että vapaa-ajalla. Vakava silmävamma voi edistää glaukooman kehittymistä.