Hajuaisti

Ihmiset pystyvät havaitsemaan tuhansia hajuja, vaikka ihmisten kyky havaita tiettyjä hajuja vaihtelee suuresti. Osan eroista tässä havaintokyvyssä uskotaan olevan geneettisesti määräytyneitä.

Haju on aistimus, ärsyke ja havainto, jonka hajuaisti ottaa haltuunsa orgaanisen aineen ja sieraimissa olevien hajureseptorien vuorovaikutuksesta. Tähän vuorovaikutukseen vaikuttavat monet tekijät, kuten aineen koostumus, sen haihtuvuus tai kunkin yksilön hajureseptorien määrä ja tyyppi.

Haju on hajuprosessissa aistimus, ärsyke ja havainto, jonka hajuaisti vangitsee.

Hajuaistiprosessissa hajuaineet kulkeutuvat ilmassa, saavuttavat hajuepiteelin, jossa ne havaitaan aistireseptorien neuronien reseptoreilla. Hajuepiteelissä on 20-30 miljoonaa reseptorisolua, jotka aktivoituessaan välittävät signaalin aivokuorelle ja sieltä limbiseen järjestelmään ja hippokampukseen, jossa hajumuisti muodostuu ja muistot yhdistetään tiettyihin hajuihin.

Arviolta ihmisellä on kyky erottaa jopa kymmenentuhatta erilaista hajua, mutta useimmat meistä havaitsevat niistä vain murto-osan elämänsä aikana, joten hajun kuvaus vaihtelee usein ihmisestä toiseen. Lisäksi hajuhavaintoon vaikuttavat myös kulttuuriset, emotionaaliset tai fysiologiset näkökohdat.

Yksi tunnetuimmista hajuyhdisteistä ovat iononit, jotka ovat luonnollisia yhdisteitä, joita esiintyy luonnostaan kukkien tuoksussa, jossa ne toimivat houkuttimena pölyttäville hyönteisille. Niitä käytetään laajalti hajuvesissä ja elintarvikkeiden aromiaineina.