Neuroottisuus

Neuroottisuus on yksi tärkeimmistä persoonallisuuden piirteistä, joka viittaa henkilön taipumukseen kokea negatiivisia tunteita, kuten ahdistusta, surua, ärtyneisyyttä ja huolta.

Neuroottisuuden määritelmä on 1960-luvulla tapahtuneen käyttöönoton jälkeen kokenut erilaisia käsitteellistämisiä. Yleisesti ottaen sillä viitataan suhteellisen vakaaseen taipumukseen suhtautua maailmaan ja omaan elämään kielteisesti ja reagoida kielteisillä tunteilla uhkaaviin, turhauttaviin tai tappiollisiin kokemuksiin. Neuroottisuuden käsitteellistämisen vaikeudesta huolimatta näyttää vallitsevan yksimielisyys siitä, että tärkein piirre on taipumus kokea kielteisiä tunteita. Näitä negatiivisia tunteita ovat olleet ärtyneisyys, pelko, suru, ahdistus, huoli, vihamielisyys, muuttunut itsetuntemus sekä haavoittuvuuden ja hallitsemattomuuden tunteet.

Henkilöt, joilla on korkea neuroottisuuden taso, kokevat yleensä todennäköisemmin negatiivisia tunteita intensiivisesti ja useammin kuin henkilöt, joilla on alhainen neuroottisuuden taso. He saattavat olla alttiimpia stressille, ahdistukselle ja masennukselle. Lisäksi he saattavat reagoida emotionaalisesti herkemmin arkielämän haasteisiin ja epäsuotuisiin tilanteisiin.

Matalan neuroottisuusasteen omaavat ihmiset ovat toisaalta yleensä emotionaalisesti vakaampia, kestävät paremmin stressiä ja säilyttävät yleensä rauhallisemman ja optimistisemman asenteen myös vaikeissa tilanteissa.

On tärkeää huomata, että neuroottisuutta ei pidetä sinänsä negatiivisena. Kaikki persoonallisuuden piirteet, myös neuroottisuus, esiintyvät spektrillä, ja niillä voi olla etuja tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi ihmiset, joilla on kohtalainen neuroottisuus, saattavat olla tietoisia mahdollisista ongelmista ja ryhtyä toimiin niiden ratkaisemiseksi. Kun neuroottisuus on kuitenkin erittäin korkealla tasolla, se voi haitata henkilön elämänlaatua ja päivittäistä toimintakykyä.

Neuroottisuuteen vaikuttaa geneettisten, biologisten, ympäristöön liittyvien ja elämänkokemukseen liittyvien tekijöiden yhdistelmä. Biologisista tekijöistä havaitaan, että erot limbisen järjestelmän ja amygdalan, tunteisiin liittyvien aivoalueiden, toiminnassa voivat vaikuttaa neuroottiseen taipumukseen. Muun muassa traumaattiset tapahtumat, perheeseen liittyvät vaikeudet, kiusaaminen, kulttuuriset arvot tai sosiaaliset normit voivat puolestaan vaikuttaa neuroottisuuteen liittyvien tunne- ja kognitiivisten mallien kehittymiseen.