Parsan hajun havaitseminen

Joidenkin ihmisten virtsassa voi parsan nauttimisen jälkeen havaita erehtymättömän aromin. Kaikilla ihmisillä ei ole tätä kykyä, johon vaikuttaa perimä.

Nenän epiteelissä on suuri määrä hajureseptoreita, jotka ovat erikoistuneet hajumolekyylien havaitsemiseen. Käyttämällä erilaisia reseptoriyhdistelmiä ihminen voi havaita tuhansia erilaisia hajuja. Eri reseptorityyppien saatavuus ratkaisee, mitä hajuja voidaan havaita ja mitä ei.

Kun syömme parsaa, elimistössä syntyy rikkiyhdisteitä (metanetiolia ja S-metyylitioestereitä), jotka erittyvät virtsaan ja antavat parsalle sen ominaishajun. Parsan hajun tunnistaminen virtsasta vaihtelee kuitenkin yksilöiden välillä, ja jotkut eivät pysty havaitsemaan sitä. Todennäköisin selitys on, että nämä yksilölliset erot johtuvat erityisestä anosmiasta (hajuaistin menetys). Spesifiset anosmiat ovat yleisiä biologisesti tärkeille hajuille, kuten haihtuville steroidihormoneille, hielle ja ihmisen virtsan hajulle eri ravitsemustiloissa.

Spesifiset anosmiat ovat yleisiä biologisesti tärkeille hajuille, kuten haihtuville steroidihormoneille, hielle ja ihmisen virtsan hajulle eri ravitsemustiloissa.

Joidenkin ihmisten tämäntyyppisten hajujen havaitsemiseen osallistuvat reseptorit ovat vähemmän toimivia, ja tämä voi olla geneettisesti määräytyvää. Spesifiset anosmiat eivät kuitenkaan ole kaikki tai ei mitään -ominaisuuksia, vaan hajujen havaitsemisessa on jatkuvia vaihteluvälejä, ja on mahdollista, että näin on myös parsan hajun havaitsemisessa. Jotkut ihmiset ovat herkempiä kuin toiset ja havaitsevat hajun helpommin, kun taas toiset eivät pysty sitä juuri havaitsemaan.