Riskialttiuden taipumus

Riskinotto on keskeinen osa useita psykiatrisia häiriöitä, ja se voi vaikuttaa elämäntapavalintoihin, kuten tupakointiin, alkoholinkäyttöön ja ruokavalioon.

Riskinotto on keskeinen osa useita psykiatrisia häiriöitä, ja se voi vaikuttaa elämäntapavalintoihin, kuten tupakointiin, alkoholinkäyttöön ja ruokavalioon.

Riskinotto on keskeinen osa useita psykiatrisia häiriöitä, ja se voi vaikuttaa elämäntapavalintoihin, kuten tupakointiin, alkoholinkäyttöön ja ruokavalioon.

Riskinsietokyky määritellään halukkuudeksi ottaa riskejä yleensä jonkin palkkion saamiseksi, ja se vaihtelee huomattavasti ihmisten välillä. Yleisiä toimintoja, jotka on yhdistetty riskinottoon ja yleiseen riskinsietokykyyn, ovat muun muassa seikkailunhalu (määritelty itse ilmoitettuna taipumuksena seikkailunhaluun verrattuna varovaisuuteen) ja riskinottokäyttäytyminen autoilun, alkoholinkäytön, tupakoinnin ja sukupuoliyhteyden aloilla.

Historiallisesti riskinottohalu on yhdistetty useisiin biologisiin reitteihin, kuten steroidihormoni kortisoliin, monoamiineihin dopamiiniin ja serotoniiniin sekä sukupuolisteroidihormoneihin estrogeeniin ja testosteroniin.

Tämän lisäksi on myös yhdistetty joitakin tärkeimpiä komponentteja aivokuoren ja basaaliganglion piiristä, joka tunnetaan palkitsemisjärjestelmänä ihmisillä ja kädellisillä, ja joka osallistuu oppimiseen, motivaatioon ja päätöksentekoon. Myös immuunijärjestelmä on yhdistetty, mutta tarvitaan lisätutkimuksia siitä, millainen yhteys on olemassa. On kuitenkin epäselvää, missä määrin sekä palkitsemisjärjestelmä että immuunijärjestelmä vaikuttavat riskinottohalukkuuteen.

Yleisen riskinsietokyvyn ja riskinottokäyttäytymisen geneettisen tekijän lisäksi ympäristötekijät ja demografiset tekijät selittävät huomattavan osan tämän ominaisuuden vaihtelusta. Sukupuolen ja iän kaltaisten tekijöiden on havaittu olevan merkittävästi yhteydessä yleiseen riskinsietokykyyn, samoin kuin sen, millaisia elämänkokemuksia yksilöillä on ollut.