Unen kesto

On nyt selvää, että genetiikalla on suuri merkitys unen ominaisuuksiin. Vaikka ympäristötekijät voivat vaikuttaa unen kestoon ja intensiteettiin, tiettyjen geneettisten varianttien tiedetään vaikuttavan näihin ominaisuuksiin, ja joissakin tapauksissa ne voivat jopa johtaa perinnöllisiin unihäiriöihin.

Nukkuminen määritellään luonnolliseksi palautuvaksi tajuttomuuden tilaksi, jossa reagointi ulkoisiin ärsykkeisiin on vähentynyt ja aktiivisuus on suhteellisen vähäistä.

Riittävä ja laadukas uni on välttämätöntä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta. American Academy of Sleep Medicine suosittelee, että aikuisten päivittäinen unen kesto olisi säännöllisesti vähintään 7 tuntia yössä.

American Academy of Sleep Medicine suosittelee, että aikuisten päivittäinen unen kesto olisi säännöllisesti vähintään 7 tuntia yössä.

Muista nisäkkäistä poiketen ihmisen unen kestoa ajatellaan säädeltävän kahdella prosessilla: homeostaattisella S-prosessilla, joka lisääntyy valveillaolon aikana ja häviää unen aikana, ja C-prosessilla, jota ohjaa vuorokausikello, joka on synkronoitu maapallon päivä-yö-syklien kanssa melatoniinin erittymisen avulla. Lisäksi unen kesto on prosessi, joka mukautuu tarpeen mukaan niin, että unen menetyksen yhteydessä aktivoituvat kompensoivat mekanismit, jotka pidentävät myöhemmän unen kestoa.

Nukkuminen on välttämätöntä, jotta elimistö voi toimia kunnolla.

Nukkuminen on välttämätöntä muistin vakiinnuttamiselle, ja siihen liittyy hippokampuksessa hankittujen muistojen sisällyttäminen aivojen neokorteksin aivoverkostoon, jossa tapahtuu pitkäaikainen varastointi.

Nukkuminen on välttämätöntä muistin vakiinnuttamiselle, ja siihen liittyy hippokampuksessa hankittujen muistojen sisällyttäminen aivojen neokorteksin aivoverkostoon, jossa tapahtuu pitkäaikainen varastointi.

Krooniseen uneen ja vuorokausirytmin häiriöihin on liitetty lisääntynyt mielialahäiriöiden, heikentyneen kognitiivisen suorituskyvyn ja kardiometabolisten häiriöiden riski. Genetiikan roolin ja niiden taustalla olevien biologisten mekanismien ymmärtäminen, jotka laukaisevat uneen liittyviä häiriöitä, on edelleen monien tutkimusten kohteena.