E-vitamiini eli tokoferoli on rasvaliukoinen vitamiini, joka toimii antioksidanttina ja jolla on tärkeä rooli tulehdusta ehkäisevissä prosesseissa, verihiutaleiden aggregaation estämisessä ja immuunijärjestelmää vahvistavassa toiminnassa.
E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka toimii antioksidanttina ja jolla on tärkeä rooli tulehdusta ehkäisevissä prosesseissa, verihiutaleiden aggregaation estämisessä ja immuunijärjestelmää vahvistavassa toiminnassa.
E-vitamiinilla tarkoitetaan kahdeksaa yhdistettä, neljää tokoferolia ja neljää tokotrienolia, joita esiintyy luonnostaan kasviperäisissä elintarvikkeissa. Tokoferoli on E-vitamiinin tärkein ja runsain muoto, ja se voi olla alfa-tokoferolia, beeta-tokoferolia, gamma-tokoferolia ja delta-tokoferolia.
Ihminen ei kykene syntetisoimaan E-vitamiinia, joten sitä on saatava ravinnon kautta, kasviperäisiä elintarvikkeita nauttimalla, sillä E-vitamiini muodostuu kasveissa fotosynteettisissä prosesseissa.
E-vitamiini on veteen liukenematon. Sitä vastoin se on rasvaliukoinen, kuten A-, D- ja K-vitamiinit. Tästä syystä E-vitamiinin imeytyminen on riippuvainen rasvojen imeytymisestä suolistossa, mikä edellyttää haiman ja sappiteiden eritystä. Kun E-vitamiini on sitoutunut suolen epiteelisoluihin, se liitetään kylomikroneihin ja erittyy systeemiseen verenkiertoon.
E-vitamiini on välttämätön oksidatiivisen stressin ehkäisemiseksi, sillä se estää reaktiivisten happilajien tuotantoa rasvojen hapettuessa. Se myös suojaa solukalvoa ja on välttämätön luustolihasten kunnollisen homeostaasin ylläpitämiseksi.
E-vitamiinin puute, joka johtuu vähäisestä ravinnon saannista, on harvinaista kehittyneissä maissa. E-vitamiinin puute on yleensä sekundaarinen häiriöiden vuoksi, jotka heikentävät E-vitamiinin imeytymistä rasvoista, kuten maksasairaudet, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja sappiteiden erityksen häiriöt.
E-vitamiinin puutteen yleisimpiä syitä ovat E-vitamiiniaineenvaihduntaan osallistuvien rasvahappojen heikentynyt imeytyminen, tokoferolin siirtoproteiinin mutaatiot, kystistä fibroosia sairastavat potilaat (keuhkosairaus, joka voi vaikuttaa myös sappinesteen eritykseen), potilaat, joilla on suolisto- ja/tai maksasairauksia tai -oireyhtymiä, kuten kolestaasi tai primaarinen sappikirroosi, ja potilaat, joilla on tiettyjä perinnöllisiä monogeenisiä sairauksia, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti E-vitamiiniin, kuten abetalipoproteinemia (ruoansulatuskanavan häiriö, jolle on ominaista rasvojen imeytymishäiriö).
Analysoidut geenit
Galmés S., Serra F., Palou A. Vitamin E Metabolic Effects and Genetic Variants: A Challenge for Precision Nutrition in Obesity and Associated Disturbances. Nutrients. 2018; 10(12): 1919.
Major J.M., Yu K., Wheeler W., et al. Genome-wide association study identifies common variants associated with circulating vitamin E levels. Hum Mol Genet. 2011 Oct 1;20(19):3876-83.
Niforou A, Konstantinidou V, Naska A. Genetic Variants Shaping Inter-individual Differences in Response to Dietary Intakes-A Narrative Review of the Case of Vitamins. Front Nutr. 2020;7:558598.
Wang T, Xu L. Circulating Vitamin E Levels and Risk of Coronary Artery Disease and Myocardial Infarction: A Mendelian Randomization Study. Nutrients. 2019;11(9):2153.
Wright M.E., Peters U., Gunter M.J., et al. Association of variants in two vitamin e transport genes with circulating vitamin e concentrations and prostate cancer risk. Cancer Res. 2009;69(4):1429-38.
Rizvi S., Raza S.T., et al. The Role of Vitamin E in Human Health and Some Diseases. Sultan Qaboos Univ Med J. 2014 May; 14(2): e157–e165.
