E-vitamiinilla tarkoitetaan kahdeksaa yhdistettä, neljää tokoferolia ja neljää tokotrienolia, joita esiintyy luonnostaan kasviperäisissä elintarvikkeissa. Tokoferoli on E-vitamiinin tärkein ja runsain muoto, ja se voi olla alfa-tokoferolia, beeta-tokoferolia, gamma-tokoferolia ja delta-tokoferolia.
Ihminen ei kykene syntetisoimaan E-vitamiinia, joten sitä on saatava ravinnon kautta, kasviperäisiä elintarvikkeita nauttimalla, sillä E-vitamiini muodostuu kasveissa fotosynteettisissä prosesseissa.
E-vitamiini on veteen liukenematon. Sitä vastoin se on rasvaliukoinen, kuten A-, D- ja K-vitamiinit. Tästä syystä E-vitamiinin imeytyminen on riippuvainen rasvojen imeytymisestä suolistossa, mikä edellyttää haiman ja sappiteiden eritystä. Kun E-vitamiini on sitoutunut suolen epiteelisoluihin, se liitetään kylomikroneihin ja erittyy systeemiseen verenkiertoon.
E-vitamiini on välttämätön oksidatiivisen stressin ehkäisemiseksi, sillä se estää reaktiivisten happilajien tuotantoa rasvojen hapettuessa. Se myös suojaa solukalvoa ja on välttämätön luustolihasten kunnollisen homeostaasin ylläpitämiseksi.
E-vitamiinin puute, joka johtuu vähäisestä ravinnon saannista, on harvinaista kehittyneissä maissa. E-vitamiinin puute on yleensä sekundaarinen häiriöiden vuoksi, jotka heikentävät E-vitamiinin imeytymistä rasvoista, kuten maksasairaudet, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja sappiteiden erityksen häiriöt.
E-vitamiinin puutteen yleisimpiä syitä ovat E-vitamiiniaineenvaihduntaan osallistuvien rasvahappojen heikentynyt imeytyminen, tokoferolin siirtoproteiinin mutaatiot, kystistä fibroosia sairastavat potilaat (keuhkosairaus, joka voi vaikuttaa myös sappinesteen eritykseen), potilaat, joilla on suolisto- ja/tai maksasairauksia tai -oireyhtymiä, kuten kolestaasi tai primaarinen sappikirroosi, ja potilaat, joilla on tiettyjä perinnöllisiä monogeenisiä sairauksia, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti E-vitamiiniin, kuten abetalipoproteinemia (ruoansulatuskanavan häiriö, jolle on ominaista rasvojen imeytymishäiriö).