Glykosyloituneen hemoglobiinin tasot

Haemoglobiini on punasoluissa eli erytrosyyteissä esiintyvä proteiini, ja kun se sitoutuu glukoosimolekyyleihin, syntyy hemoglobiinin glykosyloitu muoto, joka tunnetaan nimellä HbA1c. HbA1c-tasojen mittaaminen on avainasemassa diabeteksen diagnosoinnissa ja seurannassa. Diabetesta sairastaa noin 9,3 prosenttia maailman väestöstä.

Glykosyloitu hemoglobiini, joka tunnetaan myös nimellä hemoglobiini A1c tai yksinkertaisesti HbA1c, on merkkiaine, jota käytetään mittaamaan pitkäaikaista verensokerin hallintaa. Tämä testi antaa keskimääräisen arvion verensokeriarvoista noin 2-3 kuukauden ajalta, sillä se kuvastaa sitä, kuinka hyvin verensokeriarvot on pidetty yllä tuona aikana. Se on yksi niistä testeistä, joita käytetään yleisesti esidiabeteksen ja diabeteksen diagnosoinnissa.

Verensokeri sitoutuu luonnostaan hemoglobiiniin, joka on punasoluissa oleva proteiini. Tämä sitoutuminen jatkuu 90-120 päivän ajan (noin 3 kuukautta). Kun veren glukoosipitoisuus pysyy koholla pidemmän aikaa, glukoosia sitoutuu hemoglobiiniin enemmän. HbA1c-mittaus kuvastaa tätä glykosylaatioprosessia ja antaa viitteitä verensokerin keskimääräisestä hallinnasta edellisinä viikkoina. Mitä korkeampi HbA1c-pitoisuus on, sitä korkeampi on keskimääräinen verensokeri kyseisenä ajanjaksona ja päinvastoin.

Mitä korkeampi HbA1c-pitoisuus on, sitä korkeampi on keskimääräinen verensokeri kyseisenä ajanjaksona ja päinvastoin.

Mitä korkeampi HbA1c-pitoisuus on, sitä korkeampi on keskimääräinen verensokeri kyseisenä ajanjaksona ja päinvastoin.

Alle 5,7 %:n HbA1c-pitoisuutta pidetään normaalina, kun taas 5,7-6,4 %:n vaihteluväli viittaa esidiabetekseen. Kun HbA1c-arvo saavuttaa tai ylittää 6,5 %, diagnoosi on diabetes. Mitä korkeampi HbA1c-arvo on 5,7-6,4 %:n välillä, sitä suurempi on riski sairastua tyypin 2 diabetekseen, kun kyseessä on esidiabetes.

Tämän ominaisuuden riskitekijät liittyvät diabetekseen ja esidiabetekseen. Tältä osin ylipainon, iän (yli 45-vuotiaat), aikaisemman raskausdiabeteksen kokemuksen, sukuhistorian ja etnisen alkuperän (kuten afroamerikkalaiset, latinalaisamerikkalaiset tai latinalaisamerikkalaiset, Amerikan alkuperäisasukkaat, Tyynenmeren saaristolaiset ja aasialaisamerikkalaiset) on todettu lisäävän riskiä sairastua muuttuneisiin glykosyloituneen hemoglobiinin arvoihin.