HDL-kolesteroli on suuritiheyksinen lipoproteiini, joka tunnetaan yleisesti "hyvänä kolesterolina", koska se vastaa kolesterolin varastoinnista ja erittymisestä, mikä on yhdistetty pienempään sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiin.
HDL-kolesteroli on suuritiheyksinen lipoproteiini, joka tunnetaan yleisesti "hyvänä kolesterolina", koska se vastaa kolesterolin varastoinnista ja erittymisestä, mikä on yhdistetty pienempään sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiin.
HDL-kolesteroli (high density lipoprotein) on kylomikroniryhmään kuuluva lipoproteiini, jonka tehtävänä on kuljettaa lipidejä, kuten fosfolipidejä, triglyseridejä tai kolesterolia. Se eroaa muista lipoproteiineista, kuten LDL:stä, suuremman tiheytensä ansiosta, joka johtuu siitä, että sen koostumuksessa on suurempi määrä proteiineja.
HDL:n tärkein tehtävä on kolesterolin kuljettaminen perifeerisistä kudoksista maksaan, ja sillä on merkitystä lipidien biodistribuutiossa. Se tunnetaan yleisesti "hyvänä kolesterolina" sen aterogeneettisiä ja tulehduksia ehkäisevien ominaisuuksien ansiosta, sillä se ottaa vastaan ja palauttaa maksaan ateroskleroottisten plakkien vaahtosoluihin varastoituneen kolesterolin. Näin se pienentää plakkien kokoa ja niihin liittyvää tulehdusta, mikä vähentää ateroskleroosin riskiä, joka on sydäninfarktin, ohimenevän sepelvaltimotautikohtauksen ja aivohalvauksen esiaste.
On vakiintunut tosiasia, että korkeat HDL-pitoisuudet (>40 mg/dl) liittyvät pienempään sepelvaltimotaudin riskiin, ja niiden uskotaan olevan tärkeässä roolissa sydän- ja verisuonitautiriskin ennusteessa.
HDL-kolesterolitasot voivat vaihdella useista eri syistä. HDL-kolesterolipitoisuuksiin vaikuttavat muun muassa geneettiset tekijät. Verrattuna geneettisesti määräytyviin HDL-aineenvaihdunnan poikkeavuuksiin matalia HDL-C-pitoisuuksia esiintyy paljon useammin potilailla, joilla on metabolinen oireyhtymä tai diabetes mellitus. Alhaiset HDL-C-pitoisuudet liittyvät myös systeemiseen tulehdukseen, esimerkiksi tupakointiin, kroonisiin tulehdussairauksiin tai krooniseen munuaissairauteen (kuva 3) [45, 46]. Äärimmäisen alhaisen HDL-C:n tapauksissa voidaan harkita harvinaista diagnoosia, esimerkiksi kasvainta tai lisääntynyttä sepsiksen riskiä.
Seuraavassa on joitakin vakiintuneita HDL-kolesteroliarvoja niiden suhteen perusteella sydän- ja verisuonitautiriskiin:
Analysoidut geenit
Willer C.J., Schmidt E.M., et al. Discovery and refinement of loci associated with lipid levels. Nature Genetics, 06 Oct 2013, 45(11):1274-1283
Bailey A. et Mohiuddin S.S. (2021) Biochemistry, High Density Lipoprotein. StatPearls.
März W., Kleber M.E., et al. HDL cholesterol: reappraisal of its clinical relevanceClin Res Cardiol. 2017; 106(9): 663–675.
