Omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat tärkeimmät pitkäketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot. Niitä ei voida syntetisoida elimistössämme, ja niillä on useita tehtäviä, joista tunnetuin on kuitenkin niiden osallistuminen immuunijärjestelmän prosesseihin, joissa toisella on tulehdusta edistävä ja toisella tulehdusta ehkäisevä vaikutus.
Omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat tärkeimmät pitkäketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot.
Pitkäketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot ovat rasvahappoja, joissa on yleensä vähintään 20 hiiltä ja kaksi tai useampia kaksoissidoksia ja jotka jaetaan kahteen ryhmään: omega-3- ja omega-6-rasvahappoihin sen mukaan, missä molekyylin osassa ensimmäinen kaksoissidos sijaitsee.
Kolme kliinisesti tärkeintä kliinisesti merkityksellistä monityydyttymätöntä omega-3-rasvahappoa (PUFA) ovat tällä hetkellä α-linoleenihappo (ALA), eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA).
Ihmisellä ei ole omega-3-rasvahappojen synteesiin tarvittavia entsyymejä, joten niitä pidetään välttämättöminä rasvahappoina, koska ne on saatava ravinnosta.
Alfa-linolihappo (ALA) on yleinen omega-3, jota esiintyy muun muassa siemenissä ja pähkinöissä, ja se voidaan muuttaa elimistössä sekä dokosaheksaeenihapoksi (DHA) että eikosapentaeenihapoksi (EPA).
Omega-3-rasvahapot vastaavat lukuisista solutoiminnoista, kuten signaloinnista, solukalvojen juoksevuudesta ja rakenteiden ylläpidosta. Ne säätelevät myös hermostoa, verenpainetta, veren hyytymistä, glukoosinsietokykyä ja tulehdusprosesseja, joten niistä voi olla hyötyä kaikissa tulehdustiloissa.
Omega-3-rasvahappojen anti-inflammatorinen vaikutus on vastakohta omega-6-rasvahappojen toiminnalle, joilla on tulehdusta edistävä vaikutus.
Nykyaikainen länsimainen ruokavalio on muuttunut dramaattisesti rasvojen ravintosisällön osalta sen jälkeen, kun on annettu suosituksia korvata runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät elintarvikkeet runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävillä elintarvikkeilla seerumin kokonaiskolesterolin ja LDL-lipoproteiinien vähentämiseksi ja siten sydän- ja verisuonitautien riskin vähentämiseksi. Nykyaikaisessa ruokavaliossa käytetään kuitenkin enemmän soija-, maissi- ja rypsiöljyjen sekä margariinien ja rasvanpoistajaöljyjen sisältämiä rasvahappoja, jotka sisältävät runsaasti omega-6- ja vähän omega-3-rasvahappoja. Omega-6:n lisääntynyt kulutus puolestaan johtaa elimistömme syntetisoiman omega-3:n tuotannon lisääntyneeseen estymiseen, mikä voi vaikuttaa terveyteemme, jos sitä ei korvata omega-3:n saannilla.
Analysoidut geenit
Dumont J., Goumidi L.., et al. Dietary linoleic acid interacts with FADS1 genetic variability to modulate HDL-cholesterol and obesity-related traits. Clin Nutr. 2018 Oct;37(5):1683-1689
Lattka E., Illing T., et al. Do FADS genotypes enhance our knowledge about fatty acid related phenotypes? Clin Nutr. 2010 Jun;29(3):277-87
Lemaitre R.N., Tanaka T., et al. Genetic loci associated with plasma phospholipid n-3 fatty acids: a meta-analysis of genome-wide association studies from the CHARGE Consortium. PLoS Genet. 2011 Jul;7(7):e1002193.
Krupa K., Fritz K., et al. (2022) Omega-3 Fatty Acids. StatPearls.
Gammone M.A., Riccioni G.., et al. Omega-3 Polyunsaturated Fatty Acids: Benefits and Endpoints in Sport. Nutrients. 2019 Jan; 11(1): 46.
