Junctional epidermolysis bullosa (risteymäepidermolysis bullosa)
Junctional epidermolysis bullosa (JEB) on perinnöllisen epidermolysis bullosa blisterosan muoto, jolle on ominaista ihon ja limakalvojen sairastuminen ja joka määritellään muodostamalla rakkulamuodostumia epidermiksen ja dermiksen välille tyvikalvon lamina lucidan tasolle ja parantamalla vauriot atrofialla ja/tai muodostamalla runsaasti granulaatiokudosta.
Yhdysvaltojen ja Italian rekistereistä saadut tiedot esiintyvyydestä ovat 1/450 000 ja 1/260 000 elävänä syntynyttä lasta.
JEB on perinnöllinen sairaus, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. JEB johtuu mutaatioista useissa geeneissä, kuten COL17A1, ITGA6, ITGB4, LAMA3, LAMB3 ja LAMC2.
Tauti ilmenee yleensä jo syntyessä, lukuun ottamatta myöhään puhkeavia JEB:n muotoja. Kliinisten piirteiden perusteella on kuvattu useita JEB:n alatyyppejä. Kaikissa alatyypeissä esiintyy hammaskiilteen hypoplasiaa, joka ilmenee vaihtelevan laajuisena pistesyöpymisenä joidenkin tai kaikkien hampaiden pinnalla. Rakkuloihin liittyy usein atrofista arpeutumista tai runsasta granulaatiokudoksen muodostumista ja kynsien dystrofiaa. Myös muita ihomuutoksia, kuten synnynnäistä ihon puuttumista ja etenevää hiustenlähtöä, voi esiintyä. Limakalvot osallistuvat jatkuvasti.
JEB jaetaan kahteen päätyyppiin: vakavampaan Herlitz-tyyppiseen JEB-muotoon ja JEB:n alatyyppiin, joka itsessään käsittää kuusi muunnosta, joista kolme viimeistä on hyvin harvinaisia (JEB, ei-Herlitz, yleistynyt; JEB, ei-Herlitz, paikallinen; JEB, johon liittyy pylorusatresia; käänteinen JEB; myöhään alkava JEB; ja LOC-oireyhtymä).
Diagnoosi perustuu sen tason tunnistamiseen, jolla rakkulat kehittyvät ihobiopsioissa ihoon kohdistuvan matalan intensiteetin vedon jälkeen. Eri alatyypit määritellään immunofluoresenssi- ja elektronimikroskooppilöydösten sekä kliinisen kuvan perusteella.
Diagnoosi on yleensä suoraviivainen, ja laajaa erotusdiagnoosia harkitaan harvoin. Vastasyntyneillä olisi kuitenkin harkittava kohdunsisäistä herpes simplex -infektiota, erityisesti jos suvussa ei ole esiintynyt rakkulatautia tai jos kliiniset löydökset ovat hyvin epätyypillisiä.
DNA-mutaatioanalyysi voi mahdollistaa synnytystä edeltävän diagnoosin.
Useimpiin JEB-muotoihin sairastuneet potilaat tarvitsevat ihovaurioiden ja ihon ulkopuolisten oireiden vakavuuden vuoksi sekä vesi-elektrolyyttitasapainon hallitsemiseksi, kasvun hidastumisen, anemian, infektioiden jne. hoitamiseksi sairaalahoitoa vastasyntyneiden tehohoidossa. Tämän vuoksi näiden potilaiden hoito edellyttää moniammatillista tiimiä koordinoidun hoidon varmistamiseksi.
Oireet
JEB havaitaan yleensä syntymän yhteydessä, lukuun ottamatta myöhään puhkeavia JEB-muotoja. Kliinisten piirteiden perusteella on kuvattu jopa 9 JEB:n alatyyppiä. Yhteistä kaikille niille on hammaskiilteen hypoplasia, joka ilmenee vaihtelevan laajuisena pistesyöpymisenä joidenkin tai kaikkien hampaiden pinnalla.
Rakkuloihin liittyy usein atrofista arpeutumista (uponneita arpia) tai epänormaalia granulaatiokudoksen kasvua ja kynsien dystrofiaa (kynsien epämuodostumia). Myös muita ihomuutoksia, kuten synnynnäistä ihon puuttumista ja etenevää hiustenlähtöä, voi esiintyä. Limakalvojen osallistuminen on jatkuvaa.
Rakkuloiden muodostuminen voi olla vakavaa. Granulaatiokudosta kehittyy joskus suu- ja nenäontelon, sormien ja varpaiden ympärillä olevaan ihoon sekä sisäisesti ylähengitysteiden ympärille.
Analysoidut geenit
Kirjallisuusluettelo
Muhle C, Jiang Q-J, Charlesworth A, Bruckner-Tuderman L, Meneguzzi G, Schneider H. Novel and recurrent mutations in the laminin-5 genes causing lethal junctional epidermolysis bullosa: molecular basis and clinical course of Herlitz disease. Hum Genet. 2005 Jan 5;116(1–2):33–42.
Kivirikko S, McGrath JA, Pulkkinen L, Uitto J, Christiano AM. Mutational hotspots in the LAMB3 gene in the lethal (Herlitz) type of junctional epidermolysis bullosa. Hum Mol Genet. 1996 Feb;5(2):231–7.
Nakano A, Chao S-C, Pulkkinen L, Murrell D, Bruckner-Tuderman L, Pfendner E, et al. Laminin 5 mutations in junctional epidermolysis bullosa: molecular basis of Herlitz vs non-Herlitz phenotypes. Hum Genet. 2002 Jan 13 ;110(1):41–51.
Varki R, Sadowski S, Pfendner E, Uitto J. Epidermolysis bullosa. I. Molecular genetics of the junctional and hemidesmosomal variants. J Med Genet. 2006 Aug 1;43(8):641–52.
